Vehreyttä ja krumeluureja

Olen palannut lätäkön kylmälle puolelle käväistyäni lämmittelemässä aina niin mahtavassa Berliinissä. Sää suosi oikein huolella: lämmintä oli päiväsaikaan 30 astetta ja aurinko mollotti siniseltä taivaalta suuren osan ajasta. Vapunpäivä Kreuzbergissä oli Myfestin ansiosta mieletöntä hulinaa, mutta muuten matka meni rauhallisissa ympyröissä. Berliinissä riittää nähtävää, mutta aion käydä siellä vielä monta kertaa uudestaan, joten minulla ei ole kiire yrittää ahnehtia kaikkea kerralla. Mahdotonta se olisikin. Tämä(kin) minilomani koostui sopivassa suhteessa nähtävyyksistä ja rennosta hengailusta.

Berliinin korkeimmat rakennukset eivät toki vedä vertoja juuri minkään suurkaupungin maamerkeille, mutta kyllä Berliininkin näköalapaikoilta kohtalaisen kauas pääsee sihtaamaan. TV-tornissa olin jo käynyt, joten tällä kertaa katselin yläilmoja Potsdamer Platzin Panoramapunktilta.

Jos minulta kysytään, paikka pesee TV-tornin monella mittarilla. TV-torni on korkeampi, mutta siellä maisemia voi ihastella vain lasin takaa, kun taas Panoramapunktilla pääsee terassille. Siellä on Berliinin lähihistoriasta kertova näyttely, joten samalla reissulla tulee kerrattua olennaiset virstanpylväät. Hinta on halvempi, jonotusaika on minimaalinen ja ylös pääsee Euroopan nopeimmalla hissillä.

Vehreyttä rakastaville Berliini on hyvä kaupunki. Berliinissä on yksi maailman suurimmista kasvitieteellisistä puutarhoista, ja luontoa löytyy aivan keskustasta. Tiergartenin puisto on oiva paikka rentoutumiseen ja ulkoiluun. Kaupunkilaiset käyvät siellä lenkillä, pyöräilemässä ja viettämässä muuten vain aikaa, tai piipahtavat parilla oluella Biergartenissa. Oluen kyytipoikana voi mutustella Bretzeliä, joka on ulkonäöltään lähellä viipurinrinkeliä ja maultaan lähellä suolatikkua. Ei kovin erikoista, mutta perinteistä ja sen vuoksi kokeilemisen arvoista.

Yllättävän vihreää on myös kaupungin länsipuolella. Siellä sijaitsee Grunewaldin metsä, jota pääsee katselemaan näppärästi ainakin bussin 218 kyydissä. Osa linjan vuoroista ajetaan omnibussilla – siis vanhalla linja-autolla. Matkalla voi vierailla Grunewaldin tornissa, josta näkee paremmin Havel-joella tungeksivat purjeveneet.

Vihreiden maisemien vastapainoksi otin itseäni niskasta kiinni ja vierailin vihdoin Charlottenburgin linnassa. Överit koristelut hervottoman kokoisessa linnassa ovat omaa luokkaansa ja vierailuun saa kulutettua melkoisesti aikaa. Valokuvaamiseen joutuu ostamaan erikseen luvan, ja kuvata saa vain yksityiskäyttöön. Linnan kauniin puutarhan ihastelu sen sijaan on ilmaista.

Herkullisten aamiaisten lisäksi matkalla tuli tietysti syötyä niitä kauan kaivattuja dönereitä ja ehkä siinä sivussa jotain ”oikeaakin” ruokaa. Lomanen tuli tarpeeseen ja kuten aina, olisin mieluummin jättänyt paluulennon käyttämättä. Hätä ei silti ole tämän näköinen: parin kuukauden päästä on jo kesäloma ja tie kulkee silloinkin Saksan kautta.

Miten te vietitte vappua?